Miksi munia ja riisivettä lisättiin muurauslaastiin muinaisina aikoina?

Kouluvuosina muistin tietoja linnoitusten rakentamisesta. Opettaja sanoi, että liuokseen lisättiin raakoja munia kytkimen lujuuden lisäämiseksi. Sitten nämä tiedot näyttivät epätavallisilta tai jotain legendaa. Nykyään monet vahvistavat nämä tiedot Internetin foorumeilla, mutta kukaan ei voi nimetä selkeää vastausta mihin tarkalleen.

Kyllä, melkein kaikissa kommenteissa sanotaan, että munanvalkuainen lisäsi ratkaisuun voimaa. Mutta millä tavoin? Missä on sideaineen kiteytyminen ja missä proteiini! Kuinka epäorgaaniset mineraalit liittyvät orgaaniseen aineeseen? En usko, että muinaiset viittaukset ovat fiktioita tai myyttejä. Selvitetään se.

Luin, että munien lisäksi muurausliuokseen lisättiin maitoa ja Kiinassa riisivettä. Prahassa on jopa legenda Kaarlensillasta. Rakentamiseen tarkoitetut munat ja maito kerättiin ympäri. Ja kuka talonpoikista ei ymmärtänyt miksi - toi keitetyt munat ja raejuusto juustolla.

Ensinnäkin lyhyt tieto liuoksen sideaineista. Portland-sementtiä käytetään nyt ratkaisussa. On tiedossa, että Portland-sementti saatiin vasta vuonna 1824. D. Aspdin rodusta saarella. Portland Englannissa. Se on palanut kninker ja kipsi. Totta, se oli tiedossa ennen häntä roomalainen sementti, joka tunnetaan 1700-luvulta lähtien. (palanut marglit ja kipsi). Ja ennen sitä hänet tunnettiin Roomalainen betoni (kadonnut resepti) ja vain laasti.

Tiilirakennukset ovat paljon vanhempia kuin roomalaisen sementin levitysaika. Pohjimmiltaan niiden muurausmenetelmissä käytettiin kalkkilaastia. Kuten todettiin, liuoksen suuremman plastisuuden aikaansaamiseksi siihen lisättiin munia ja siten vesi-kalkkisuhde pieneni (kuten käytettäessä moderneja pehmittimiä).

Ratkaisu tiivistyi paremmin ja sen lujuusominaisuudet kasvoivat. Meidän aikanamme on myös orgaanisia pehmittimiä. Vaikka kalkilla itsessään on hyvä plastisuus, toisin kuin nykyaikaisilla sementtipohjaisilla laastilla. Ylimääräisen pehmittimen lisääminen kalkkiin herättää kysymyksen.

Kävi myös, että proteiini on kalsiumkarbonaattikiteiden kasvun estäjä (joka vapautuu kalsiumhydroksidilla sammutettuun kalkkiin perustuvan laastin kovettumisen aikana). Jopa resepti tällaisiin ratkaisuihin on säilynyt, jonka joku käänsi vanhoista kirjoista:

Arvioitu suhde: noin 1 muna / 1 kg kalkkilaasti. On myös mieltä, että proteiinia lisättiin liuokseen sammuttamattoman kalkin reaktion pidentämiseksi tai maksimoimiseksi. Jos ratkaisu perustuisi siihen. Kalkkikiveä paistettiin paremmin kalsiumkarbonaattien suurella muodostumisella. Moderni menetelmä on betonin autoklaavaus korkeissa lämpötiloissa analogina.

Munat lisättiin myös laastiin rappaamiseksi temppeleissä - jotta kipsi saataisiin enemmän voimaa. Kalkki oli antiseptinen aine, ja huolimatta siitä, että orgaaniset aineet, kuten sienet, hometta ei muodostunut.

Oli mahdollista löytää eurooppalaisten tutkijoiden tutkimus, joka vahvisti optimaalisen proteiinisuhteen muurauslaastissa. Tämä arvo osoittautui 6 prosentiksi. Pienempi tai korkeampi - liuoksella oli pienempi lujuus:

Päällä 10 l tarvittava kalkkilaasti 0,6 l munanvalkuainen.

Mutta mihin se oli tarkoitettu riisivettä ratkaisussa Kiinassa? Riisi sisältää melkein kaikki hiilihydraatit! Kävi ilmi, että tämä liemi sisältää paljon amylopektiiniä (hiilihydraattia tärkkelyksestä). Ja se toimii myös kalsiumkarbonaattikiteiden kasvun estäjänä.

Kiinassa he tekivät tieteellisen tutkimuksen muinaisten muurien muurauslaastista ja vastaavista laastinäytteistä ilman riisivettä. Tässä ovat mitä tutkijat näkivät elektronimikroskoopilla:

1 - näyte seinältä. 2 - kalkkilaasti ilman amylopektiiniä. 3, 4 ja 5 - riisivedellä. Kiteet ovat pienempiä ja ne ovat yhteydessä toisiinsa vahvemmin. Näytteet 3, 4 ja 5 lisättiin 1%, 3% ja 5% riisiliemi liuoksen tilavuuteen. Lähde: https://www.gazeta.ru/science/2010/05/31_a_3377254.shtml

Nuo. tällaisten reseptien muinaiselle käytölle orgaanisilla täyteaineilla on varsin tieteellisiä syitä. Mutta sitten on kysymys - missä muinaisilla ihmisillä oli sellaista tietoa kemiassa ja materiaalitieteessä? Oliko kaikki saatu empiirisesti? Vai eikö tuon ajan alkemia ollut niin pseudotiede harhaluuloilla? Ja jotkut keskiaikaiset reseptit tästä aiheesta voivat olla varsin toimivia? Loppujen lopuksi kuka meidän aikanamme mielessään haluaisi lisätä riisivettä kalkkikipsiin? Mutta käy ilmi - sillä on järkeä ja tämä on puhdasta tiedettä!

***

Tilaa kanavalle, lisää se selaimesi kirjanmerkkeihin (Ctrl + D). Edessä on paljon mielenkiintoista tietoa.